Aika on rahaa, mutta raha ei ole aikaa

Yksi aikamme tunnetuista mietelauseista vetää yhtäläisyyden ajan ja rahan välille. Kärjistetysti sehän pitää paikkansa, ainakin länsimaisen ihmisen elämässä. Aikaa uhraamalla, joko palkkatyön tai yrittämisen kautta, saamme elantomme. Erona ihmisten välillä on vain se, millaista työtä tekemällä tuon korvauksen saamme ja millaisilla ehdoilla vaihdamme aikaa rahaan.

Me sijoitusbloggarit ja muut taloudellista riippumattomuutta tavoittelevat olemme periaatteessa saman asian perässä, hiukan eri vivahtein vain. Yksi säästää itselleen muhkeampia eläkepäiviä, toiset taas haluavat vaihtaa oravanpyörän vapaaherran elämään jo ennen laskettua aikaa. Variaatioita on toki yhtä monta kuin säästäjääkin.

Lottovoittajan elämä mielletään yleensä joutilaisuuden riemuvoitoksi. Yleensä totuus on kuitenkin toinen – harva meistä jaksaa vain loikoilla vaikka pankkitili siihen antaisikin myöten. Vapaaherrojen ja -rouvien elämä täyttyy tyypillisesti harrastuksista, mökkeilystä ja matkustelusta. Monet tekevät myös vapaaehtoistyötä tai esim. hoitavat sukulaisten lapsia. Summa summarum: rahalla saamme aikaa, tai ainakin vapauden käyttää sen haluamallamme tavalla.

Yrittäjyys on nykyään taas muodissa Suomessa (muissa länsimaissahan se on aina ollut). Liikeideoita miettiessä kehoitetaan aina ajattelemaan isosti. Kun tavoitteet ovat tähdissä, ei haittaa vaikkei ihan saavuttaisikaan maalia. Kysymys kuuluukin nyt: taloudellinen riippumattomuus on ihan hyvä välietappi, mutta mikä on todellinen tavoitteesi?

Onko se tosiaan ”vain” leppoisa vapaaherran elämä, jossa vietät talvet Välimerellä ja kesät mökkeilet kotimaassa? Vai kenties harrastukseen uppoutuminen täysipäiväisesti tai oman jälkikasvun rapsuttaminen?

Useimmilla meistä on tai ainakin ollut jokin lapsuuden haave, eikä se varmaankaan ole ollut laiskottelu. Moni työssä käyvistä haluaisi kokeilla siipiään yrittäjänä, mutta ei uskalla syystä tai toisesta. Tai vaikkapa taiteilijana, muusikkona, poliitikkona, urheilijana, avustustyöntekijänä, vapaana toimittajana, polkuja on monia.

Lienee jo aika selvää mitä ajan takaa. Jos olet sen verran fiksu ja sinnikäs, että saat järjestettyä raha-asiat vakaalle mallille jo verrattain nuorena (30-40 vuotiaana), niin älä toki jätä hommaa puolitiehen. HS:n kolumnisti Pekka Seppänen huolestui ihmisistä, jotka leppoistavat itsensä pois työelämästä.

Perijän tai liike-elämässä vaurastuneen ihmisen työpanos on varmasti vähintään yhtä tärkeä kuin pitkäaikaistyöttömän. Moni vaurastunut on kuitenkin leppoistanut itsensä lopullisesti pois kokopäivätöistä. Nämä rikkaat pitäisi kannustaa takaisin töihin.

Ei lokoilussa sinänsä mitään väärin ole, mutta eihän se win-win tilanne ole, jos yhteiskunnan nohevimmasta päästä siirrytään etuajassa vilttiketjuun.

Kuva: Keep-calm-o-matic.

Neuvoni on tämä: Älä odota eläkepäiviin, jotta pääset toteuttamaan itseäsi. Jos sinulla on hyvä liike-idea etkä viihdy työpaikallasi, ota rohkeasti lopputili ja ryhdy tavoittelemaan unelmaasi. Säästösi turvaavat selustasi. Tai jos mieluummin tekisit jotain pienipalkkaisempaa mutta merkityksellisempää työtä, tee se jo tänään. Ota riskejä, panosta siihen mikä on tärkeintä, älä siihen mikä on turvallisinta. Varman päälle pelaaminen on geeneissämme, mutta yltäkylläisyyden maailmassa se on liioittelua.

Eräs sukulaiseni sai yllättäen sydänkohtauksen ja kuoli muutamaa päivää ennen eläkkelle jäämistään. Samanlaisia tarinoita on tuhansia. Vaikka todennäköisesti suurin osa meistä selviääkin eläkkeelle, niin elämä on tässä ja nyt. Käyttäkää se viisaasti, sillä rahalla ei välttämättä enää saakaan aikaa, silloin kun sitä olisi valmis käyttämään.

Disclaimer: Meni tällä kertaa saarnaamisen puolelle, pahoitteluni  🙂 Jatkan ensi postauksessa tutuimmissa asiallisemmissa merkeissä!